Ilman rajoja ei jaksa

Olen unelmoinut kirjoittamisesta niin pitkään! Mulla ei ole kuitenkaan ollut siihen ikinä aikaa, koska aina on ollut jotain muka tärkeempää ja kiirellisempää tekemistä.

Näinhän se ei kuitenkaan ole aina todellisuudessa ollut. Olen aina järkeillyt päähäni omat aikataulut, joissa on pitänyt olla tuottelias ainakin 16h vuorokaudessa ja kirjoittaminen ei ole tähän sisältynyt. Blaah, kuulostaa aika ankaralta meiningiltä.

Mulla on ollut aika ajoin haasteita oman jaksamisen kanssa jo vuosien ajan, ylikierroksille lähtee helposti. Sitä ei yleensä kauheana itse ajattele tai huomaa. Kumppani kyllä huomauttaa, kun näkee, että nyt alkaa mennä toisella vähän liian lujaa.

Yleensä osaan sivuuttaa nuo kommentit, koska itsehän ei näe toimintatavoissa mitään ihmeellistä. Sitten kun alkaa ajatus sakata ja paniikkikohtaukset vaikeuttaa arkea ja toimimista, niin vasta sitten itse tajuaa, että nyt voisi hiljentää. Näistä itsetutkiskeluistahan sai alunperin Faktoriakin alkunsa, mutta se on sitten toinen tarina. :)

Nyt olen siinä vaiheessa, että olen tarkastellut viimeaikaisia tapojani työskennellä ja ne ovat menneet suurinpiirtein näin:

  • Aamulla heti herättyä kotona aamupala, somen hoitamista/pläräämistä, omien tai asiakkaiden korujen kasaamista.
  • Aamupäivän aikana siirryn työhuoneelle noin kilometrin päähän. Matkalla sinne todennäköisesti vastaan aina viesteihin jne. Huom, tämä siis samalla, kun kävelen!
  • Työhuoneella teen töitä usein klo 17-18 saakka. Työnteko on useimmiten sitä, että hoidan vähintään neljää asiaa yhtä aikaa. Päivä ei tässä vaiheessa kuulosta vielä tuntimäärällisesti yhtään pahalta.
  • Kotiin tullessa tuolloin viimeistään kuudelta, juodaan yleensä kumppanin kanssa päiväkahvit ja jutellaan päivän polttavista asioista. Sen jälkeen uppoudun omaan maailmaani.
  • Loppuilta menee sitten välillä tietokonehommissa, esim. verkkosivujen päivittämisessä, somessa, osien tilaamisessa, asiakkaiden tilausten tai omien korujen kokoamisessa.
  • Kun kello on 22, alan miettiä (tai saan käskyn) lopettaa töiden teko.
  • Seuraavana aamuna sama rumba uusiksi.

Jotain rajaa tarviis joo!

Ei tuo kovin tehokas työskentelytapa ole noin niinkuin pidemmän päälle. Tämä on nyt kuitenkin stopattu. Pian on useampi viikko mennyt rajatulla työajalla ja maailma ei ole kaatunut!

Palaan tähän aiheeseen pian ja kerron, miten olen työskentelyäni muuttanut!

Olisiko sinulla jotain mielessä, josta haluaisit kuulla enemmän aiheeseen liittyen?

Takaisin blogiin

1 kommentti

Ihana teksti <3

Nina

Kirjoita kommentti